Haluaisin vielä joskus takaisin
hetkeen jona sinut tapasin
Haluisin ottaa kädestäsi kiinni
en koskaan päästäisi irti
Halaisin sua niin pitkään
ei painaisi murheet mua mitkään
Silmäni suljen ja olet siinä
kuroitan kohti sinua
pääsen syleilyysi ja tunnen olevani turvassa - kotona.
Aamulla kun taas herään
jaksan taas yhden päivän ilman sinua
mutta vain voimalla unieni joissa olit.
Nykyään vain yöt ovat aikaa josta voin nauttia
Kun saan kokea kanssasi uutta ja jännittävää
Muut käskevät minun jatkaa eteenpäin
mutta kuinka voisin jos aika on pysähtynyt
Se pysähtyi silloin kun sinäkin vaivuit ikuiseen uneen.
Katson ylös tähtiin ja huokaan
muistan,
et enää koskaan palaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aito runo. Tuttu tunne, joka välittyi runosta hienolla tavalla. Toivottavasti runon puhuja ottaa päivän kerrallaan.