Ennen oltiin ku paita ja peppu, nyt joka sunnuntai mun selässä on reppu. Viet mut kotiin ja sitten sä meet, mä pidän sisälläni kaipuun kyyneleet. -Sun suuntana on sodankylä. Puolivuotta meni ja puolet vielä jäljellä. Mä alan olla jo rikki, Mut ei oo varaa hajota. Yksinäisyys mieltä painaa. Mä taidan vajota... Tää on tuskallista kaipausta, En, mä en luovuta. En anna tuskalle periksi. Mä oon vain pieni ja vaikeroiva inttileski... Odotan että palaat...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloinen runo inttelesken kaipaukasesta.Pian se toinenkin puolisko menee.