Jultu

Pieni tyttö poloinen,

eksyksissä on.

Edessä polku kivinen

kipeät jalkansa jo on.

Kulkenut niin vaikeaa tietä,

risteyksestä risteykseen.

Ettei enää tiedä,

jäädäkkö tähän paikoilleen.

Jalat jatkaa eteenpäin...

Pieni tyttö poloinen,

tahtoo löytää vastauksen.

Kivet ja kannot kääntäen,

hiljaa itseään etsien.

Jää turtuneena alle lehmuksen.

Mietteisiin, hentoisiin.

"Voi minua pientä poloa,

kun en osaa täyttää koloa.

Alan pikkuhiljaa särkymään,

kyllästyä tähän elämään.

Tietäisinpä vain,

käännyinkö mä oikeaan."

Ja niin tyttö jatkaa taivaltaan.