Mä kukkia vienyt en
Kun kävin luona sun
Piirsin vain sydämen
hiekkaan eteen sun hautakiven
Puhuin kivelle mun edessä
Hiljaa kuiskaten.
Kerroin miten on mennyt elämässä
ja kuinka usein sua kaipailen.
Mä paljoo edes itkenyt en,
vaikka sydän täynnä ikävää.
Kerroin kanssa hymyin ja kyynelien
"Mä oon pystynyt jatkaan elämää"
Selite:
Runo kertoo mun isästä joka nukkui pois vähän päälle vuosi sitten, en ole haudalla oikein pystynyt käymään mutta nytpä on sielläkin jälleen käyty. (:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liikuttava.
Koskettava runo!
Surulla on monet kasvot. Koskaan ei kannata mitään asiaa tehdä väkisin. Suru pitää käydä hiljaa läpi ja sitten kaikki ajallaan menee miten pitää mennäkin. Voimia sinulle!