kuore tuoksuu tuorekurkulle
ja maailma on
kuin vihannesmaa
minä olen
ja me olemme
olemassa
täällä, tässä, tänään
me elämme
toiset möllöttävät
kasvimaalla juurtuvat
syvään kaivavat
kuoppiaan
hautaavat
lapsiaan
toiset
kurottavat kohti
aurinkoa kasvattaen
itseään ja lehtiään
pellon laidassa lasihuoneessa
ilma on sademetsää
ja tuhoaa
sisällä siellä kuuluu naputus
hikipisarat tippuvat
kukkaruukkujen läpi
valuvat kasvun kiireet
tomaattien poskilla
multa suodattaa
lävistää katse läpitunkemattoman liejun
sillä näkevät kalatkin
veden läpi
väri maistuu näkymättömältä
läpinäkyvä on
näkyvää verrattuna näkymättömään
kuore ui kurkkusalaatissa
säilöntäaineessa
toistaiseksi
tuorekurkku mätänee
keskellä järveä
joka muuttui pelloksi
joka oli eksyneitten kalojen koti
lasihuoneen laidalla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
musta tämä oli ihan kamalan hieno. siis kaikin puolin miellyttävä. vihannekset rulettaa!
noni jotain erilaista, tulkinnanvaraa. liekö tarkoituksesi, todennäköisesti. jännä omien veikkaustensa perusteella lukea tämä runo kokonaisuutena, kun ei tiedä mistä lause oikeasti alkaa ja mihin päättyy.
"syvään kaivavat
kuoppiaan
hautaavat
lapsiaan"
vai
"lapsiaan
toiset
kurottavat kohti" :-o ! (ensimmäinen mielestäni)