Pluie, pluie

Runoilija artichoke

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.7.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minä elän siellä, missä tumma asfaltti sylkee oransseja valojuovia ja taivaskin itkee ihan oikeasti. En sentään puhu tuntemattomille Pariisin metroissa. Ihan vielä ainakaan.
 

Kerron kaipaavani sateen
tuoksua kasvoillani,

Vaikka se on sinun
kosketuksesi, joka teki
minusta kokonaisen

Ja sai vartaloni huokumaan
sellaista rakkautta, joka ei
koskaan kasva aikuiseksi

Vaikka tiesinkin sinun
haihtuvan iholtani kosketuksen
lailla hetkessä

kauas pois

Selite: 
En taida osata enää.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot