Luulin että toivoa meillä olisi ollut,
aikaa vielä korjata virheemme,
saada tää juttu toimimaan oikein.
Mutta ei,sä teit sen taas.
Jätit mut yksin himaan sua venaa kun meet taas jossain, yksin jätit perääsi itkemään.
Et taida tajuta kuinka paljon sua rakastan,
et taida tajuta kuinka paljon mua satutat.
Silti,silti sun viereesi olen jääny toivomaan parempaa huomista,
parempaa tulevaisuutta vaikka se sattuukin ihan helvetisti.
En voi sille mitään että sua rakastan...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
