Sytytän savukkeen ja katson kuinka
savu leijailee pitkin huonettani.
Istahdan nojatuolillen ja pysähdyn
ajattelemaan sinua.
Mietin tunteitani sinua kohtaan joita
sinulla ei ole minua kohtaan.
Kuinka se sattuukaan minuun,
sydäntäni se raastaa ja repii.
Kyyneleet valuvat poskiani pitkin,
voi kuinka kaipaanki sinua!
Tumppaan röökini ja nousen ylös
ja kävelen ikkunan luo.
Ulkona on kaunista,
niin valkoista ja aurinkoista.
Huoksen hiljaa ja pyyhin kyyneleeni.
Mietin miten luonto voi olla niin kaunis ja tasainen mutta mieleni niin harmaa sinun takiasi.
Miksi annoin itseni ihastuu taas mieheen
joka ei voisi koskaan tuntea samoin minua kohtaan. Jään tuijottamaan ulos ja
ajatukset pyörivät päässäni,
tunnit valuvat ja pimeys saapuu salaa.
Siihen jään ja odotan sinun saapuvan ja
sanovan minulle sen mitä tahtoisinki kuulla
mutta niin ei tuu koskaan tapahtuu ja
siksi jään tänne yksin,
tähän ikkunan eteen tuijottamaan tyhjyyteen.
Sydän edelleen raastaen rinnassani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
