Aina jaksoit lohduttaa,
kun minulla oli paha olla.
Aina olit mukana joka paikassa,
jos jonnekkin menin.
Kun en olisi enää jaksanut elää,
niin sinä tulit ja rakkautesi näytit.
Suloisiin silmiisi kun katsoin,
niin heti oli paljon parempi olla.
Ilman sinua en olisi jaksanut.
Kiitos rakas ystävä,
että olit tukenani ja turvanani
vaikeinakin hetkinä.
Ikuisesti sinua ikävöin,
mutta nyt sinun on hyvä olla!
Selite:
Tämä "runo" on omistettu rakkaalle edesmenneelle koiralleni, jonka menetin vähän aikaa sitten. Ikävä on todella suuri, mutta tuskaa helpottaa se, että tiedän, ettei "ystäväni" enää kärsi kivuista, joita sairaus mukanaan toi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimia sinulle, vaikeinta on luopuminen, mutta onneksi raikkaillamme on se mahdollisuus ettei tarvitse kärsiä loputtomasti. Omasta koirastani luopuminen on ollut yksi elämäni vaikeimmista asioista. Hieno ja koskettava runosi, vaikka nostattikin kipeitä muistoja mieleen.
Surullista,menettäminen ei ole helppoa.Mutta ajatus,että hänellä on nyt paremin auttaa kestämään.Kauniisti olet tämän kirjoittanut,hienoa!