Rakastan sinua, sinäkin minua.
Ahmin joskus kauneuttasi liikaakin.
Ahmin lailla karhun syksyisin vastarevityn pesän hunajaa tuoretta.
Rakastan sinua, ehkä sinäkin minua.
Onko rakkautemme katoavaa kuin puiden ruskaiset lehdet syksyisin.
Muistan vain päivät tuskaiset keväiset.
Nyt rakkautemme virtaa kuin lapin puro. Kovaa, kirkkaasti, mutkaisesti.
Rakastan sinua, toivottavasti sinäkin minua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
'Kovaa, mutkikkaasti kirkkaasti' totta.
Upea runosi. Lisää!!