Hartioilla leväten raskas ikuisuus
jaellun totuuden tuoma kaipuu
kuten kerran teimme merkin maailmaan
on tämäkin merkki meistä
Luojan luomista jotka nappasivat kohtalon
Katkeruutta tuntemaan
et toivottavasti ole joutunut
etkä katumusta
palastakaan meistä
Etkä etenkään näistä
meidän eri teistä
Mustassa kuvassani tulkitsen saman kehoni
joka silloin henkeäsi vasten
makasi raukeana
Nyt se vain hymyilee
ja kaipuu on tuntematon
Vihassaan tunne ei
palastakaan menetetystä
vain sen jota luuli joskus olevan
koskaan jota ei kiinni saanutkaan
palaakaan sinusta.
Vain tavoittaakseen haavasi
joita et olisi tahtonut kenenkään tapaavan.
Omissa sanoissamme
ja merkissä maailmaan
meistä tulisi vielä onnellisia
niinhän sinä lupasit!
Yhtäkään niistä et koskaan pettänyt.
Lupauksia meistä onnellisina.
Kun ethän sinä tiennyt
silloin mihin lupauksesi johtaisi
meidän onneemme
näin eri maailmoissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
