Olen pahoillani

Minua puristaa outo tunne.
En tiedä, mikä se on.
Se vain tulee jostain.

Minua ahdistaa sisältäpäin.
Miksi tunnen niin?
Kaikkihan on hyvin viimeinkin,
vai onko sittenkään?

Tunnen olevani loukussa,
josta ei ole ulospääsyä.
Tunnen siitä syyllisyyttä,
mutta miksi?

Hiljaa se tunne kaivertaa sisälläni.
Nakertaa sieluani,
joka on vasta arpeutumassa.

Lopulta myönnän sen itselleni:
tämä ei ole sitä,
mitä minä tahdon.

Tunnen siitäkin syyllisyyttä,
mutta samalla olen helpottunut.
Tiedän mistä tuo tunne tulee.
Olen vapaa.

Joudun sinua loukkaamaan,
mutta enemmän loukkaisi,
jos en tätä tekisi.

Olen pahoillani.
Muuta en voi sanoa
kuin hyvästi.

Olen pahoillani.