Elämä

Vaellan metsässä
Pimeä ympäröi minua ja kuiskaa korvaani synkkiä salaisuuksiaan
Kuolleet puut katsovat minua kärsinein silminsä ja pyytävät armoa
Verisinä maassa makaavat eläimet ovat hiljaa...

Vaellan aukiolla
Pieni piste horisontissa kertoo minulle että olen matkalla
Suuri taivas vain päälläni..uhkaavana..se ei kestä enää katsoa minua..
Maahan taipuneet kasvit ovat jo saaneet osansa..minä enää odotan...

Vaellan kaupungissa
Suuria rakennuksia jotka estävät taivasta näkemästä minun askeliani
Tyhjiä rakennuksia...täynnä kalman tuoksua... pieniä silmiä joka kulman takana
Armoton on olla tälläisessa paikassa...ei mitään miksi ajatella..olen niin pieni

Vaellan veden päällä
Kuin leijuen taivaassa vesi kantaa minua päällään loputtomasti
luottamus on ehdoton...vesi odottaa..vesi toivoo vain jonkun joka ajattelisi sitä
se on onnea tyhjyydessä...se on maailma...eikä se elä

Vaellan veden alla
Nyt luottamuksen olen rikkonut...epäilin...pyysin liikaa
Ja siis kärsin...tukehdun, se on kohtaloni... vain itseäni voin syyttää
En voi ketään avukseni pyytää, koska eivät he voisi auttaa
Anna anteeksi...maailmani...

Vaellan olemattomuudessa
Enää en ajattele...vihdoinkin olen kuten entinen maailmani
Onnellinen ikuisesti...pieninkään asiaa ei minulta puutu
Kauneutta... pimeää pimeydessä
jos vain ymmärtäisitte...olen onnellinen... ymmärtäkää...