Ruhjoit minut lemmelläsi,
siristit silmiäsi,
olinhan sekundaa
Korvanlehtieni nipukoita pakottaa,
vielä vuosienkin jälkeen
Verenpurkaumia emme kuitenkaan enää näe,
kuin ainoastaan sanoissa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Debbie | Liikaa | 28.4.2010 | 0 | Runo |
| Debbie | En | 28.4.2010 | 0 | Runo |
| Debbie | Altis | 28.4.2010 | 2 | Runo |
| Debbie | Ajassa erehtyneet | 11.4.2010 | 2 | Runo |
| Debbie | Hermo | 20.2.2010 | 0 | Runo |
| Debbie | Puolustusherkkä | 4.6.2009 | 1 | Runo |
| Debbie | Pahoinvointikansa | 18.11.2008 | 0 | Runo |
| Debbie | Et ole | 2.8.2007 | 2 | Runo |
| Debbie | Omista väkivaltaa | 23.11.2006 | 1 | Runo |
| Debbie | tahdo naturalismia | 7.9.2006 | 1 | Runo |
Kommentit
hmmm.. ruhjova lempi, kuulostaa intohimolta ja vähän itsekkäältä toiminnalta, missä uontuu kumppanin hyvä.
onneksi kipu kasvattaa, ja ihmisellä on uskomaton kyky tervehtyä, sitä näen runossasi kauniissa.
Mielenkiintoinen. Todella. Monisäikeinen.