Eikä kukaan koskaan halunnut sanoa sitä ääneen

Runoilija sateinensunnuntai

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 3.10.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Mieleeni ovat liian hyvin painuneet
ne aamuyön hetket
kun kellon sekuntiviisari liikkui kerran tunnissa
ja tunsin vielä painosi vastapestyillä lakanoilla

olisin tietenkin voinut lähteä

Olisin voinut sanoa sen
mitä kumpikin piti sisällään
lukittuna sataan puiseen laatikkoon
ja varmaan laatikon avainkin
oli heitetty sinne kaivon pohjalle

/ja kissa söi kielen/

Tämä ei tosiaan olisi mitään
jos olisit antanut ymmärtää
että me molemmat tiedettäisiin se
jos ei koskaan ollutkaan mitään kerrottavaa

Olihan se hieman liikaa toivottu
että en enää muistaisi rakastavani sinua
ja hymyilisin jokainen lauantai
ja vielä sunnuntainakin

/ihan vain sen takia etten halua itkeäkkään/

Ja tiedän että olin taas vähän hassu
kun luulin sinun palaavan
ilman että minun pitäisi tehdä elettäkään
ettei pitäisi laskeutua sinne mutaiseen kaivoon

/onhan jo talvi ja pimeää/

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot