Auringon ja tuulen symbioosinen kosketus kuivattaa
meren lämmittämältä iholta veden kirkkaat
ja kuulaat pisarat,
samalla kun huumorinne tarttuu huumeisella
otteellaan.
Jalkojen alla hiekka upottaa syliinsä
ja aallot laulavat saavuttaessaan rannan.
Lapselliset mielemme heittävät kärrynpyörää,
jotka nauravat jo kirjoitettujen tarinoiden vakavuudelle,
sekä menneessä elävien hahmojen sieluille.
Illan hukuttaessa yhä punertuvaa aurinkoa meren hautoihin
ja tuulen taantuessa hiljaiseksi kuiskaukseksi
hymynne laulavat minulle kauniin huomisen.
Selite:
Tahtoo meren luo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoista ja elävää kuvausta. Onnistunut teksti ja värikkäästi toteutettu:))
Herkkä ja kiehtova kuvaus meren rannan leikeistä.
Tästä tuli semmonen intellektuellinen olo, jotakin samaa kuin 60-luvun intellektuellisen oloisessa vasemmistolaisuudessa, jossa myös oli aina aurinko tulossa.
Lapselliset mielemme heittävät kärrynpyörää
^ vau.
ihana runo!
ja onnea! ;>