Se josta aavistamatta, heikosti viestii enemmän:
Se josta hiljaisuus välittää eniten:
Joka on jokaista avointa huutoa enemmän:
Joka antautuu hiljaa vietäväksi ehkä.
Jolle aaveet hengittävät vaikka eivät,
ja ahtautuvat haljenneista väleistä eteiseen,
Jossa aloittavat humisten virren,
ennen jokaista aamunkoittoa,
vailla eleitä,
vailla tunteita,
vain vailla._
Joka aamu ne samat haamut veisaa,
ettet jättämättä ainutta haihtunut,
vieläkään etääntynyt,
jämähtänyt
alituisesti häviäviin päiviin,
valoihin etäällä.
Ettet juuttunut askeliin,
hiipuviin
viiraaviin,
etkä joidenkin ainaiseen
hulluun valitukseen elämästä,
sen elämättömyydestä,
ja asioiden hulluudesta.
---
Sä jäit aamuihin,
hereillä vieläkin eilisestä,
johon asetut huomaamatta väsymistä ennen.
Joka annat hiipuvaa, piinaavaa, eksyttävää ja
viiltelevää elämää.
jokaiselle, jotain,
aina häilyvänä,
säilyvänä,
vähentyvinä,
ehtyvinä,
ja alentuvina hetkinä vielä vähän enemmän.
Jahkailet ja aikailet hitaissa,
jahkailet,
viivyt,
et-lähde,
ja annat hiljaa vielä hetken elää..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sun runoissa on se mahtava puoli, että niitä voi miettiä ja pohtia viikko tolkulla saamatta kuitenkaan selville mitä pääsi sisällä liikkuu niitä tehdessä. ja se juuri on mahtavaa, saat vapaasti toteuttaa itseäsi, jokainen analysoi tekstiä eri tavalla omassa päässään, mutta vain itsellesi niissä on se tietty merkitys. jeah! tämä runo oli taas aivan mahtava, olen täällä salaa käynyt aina kuikuilemassa olisiko uusia tullut. (:
tiedän,ettet juurikaan välitä palautteista,mutta kyllä täytyy nyt sanoa,että osaat aina vaan yllättää. erikoista,jopa sinulta,mutta hienoa! puhuitko itsestäsi,vai psykoanalysoinko liikaa?
Hienon runon olet väsännyt, tykkään! :D