Viima syksyn järvet jäädyttää
kaiken hyvän se pois puhaltaa
tunteet kesän ja lämmön viilentää
ja muuttolinnut matkaa etelään
Luoksesi hän tahtoo lentää
luokse rakkauden
mutta tuuli suunan hävittää
uudellen hän yrittää
kunnes kiertää ympyrää
Kulunein siivin hän maahan vajoaa
ja tunnetta rakkauden hän janoaa
Ei usko enää ihmeeseen
ei taivaaseen
ei voimaan tuntemattomaan
jääden maahan makaamaan
Taas lehdet ja lumi peitää maan
onko häntä koskaan ollutkaan!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakastuin tähän heti!! Erityisesti viimeiset lauseet ovat täydellisiä. Sisälsi paljon tämänhetkisiä tuntemuksiani... Suosikkeihin ehdottomasti näin hieno teos!
Upea runo. Vahva, tunteellinen ja koskettava.
[Kiitos arvostelustasi]