Solmittu melankolian väreihin
Sateenvarjojoet virtaavat
pitkin Helsingin katuja
Lintuna jäisin etelään
Ja aamukahvin tuoksussa
katselisin Frida Kahlon maalaamaa taivasta
Nauraisin ääneni käheäksi
ja aurinko polttaisi merkkinsä ihoon
Polttaisi sen sieluun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aurinko on voimassaan valtava.
Loistava tämä runosi, yhdistelmä mielenkiintoisuuksia.