Ota ajatus ja liikuta mua ( ota syliin ja suutele mua)

Seiniin törmäilevä
tuuli osuu
valoa varistavien
kuiskauksien
tuoksuun
 
aivan kuin
olisin halunnut
sanoa
 
olkaa rauhallisia,
nauttikaa
valon rapisevista
hiukkasista
 
katsokaa kuinka
ne syöksyvät
kohti ja
liihottelevat ohi
 
olisitko sittenkin
henkäillyt niskaani
elollisen olennon
 
kaikki ne
elämästäni poistuneet
sielut,
joita rakastin
 
niin se ajan
väliaine muuttaa muotoaa,
herättäen
naisen tunnunkin
pelkällä lempeällä
kosketuksellaan
 
-
 
olisiko kukaan
voinut tai
osannut lainata
todellisuuttaan
 
kohtalon kyky
olla omaa tahtoani suurempi
 
aineettoman
olennon muistuttaa
jotain mitä
olin kokenut ja
tuntenut
 
absorboiden kaiken
katoavaisuutensa
vapauteeni
 
läsnäolo oli vahvasti
tunteessani,
tummuus valottomuudessa
herkistää jokaisen
aistini
 
tunnen jokaisen
käden vallan,
miten ne halaavat ja
ottavat syliinsä
 
näyttämättä tarkkoja
kasvojaan yrittäen
salata ikänsä
 
vanhojen vaistojen
liikuttaa
ihmistä
halun ja tarpeen
laittaessa asioita
järjestykseen
 
tunnen miten kaikki nousee
ja laskee
hipiäni pintaa hyväilevä tuuli,
joka ymmärtää
karttani reunan rajoittuneisuuden
 
-
 
aika on saostunut
tähän hetkeen
 
kasvoton maailma
moniulotteisena
henkenä sielussani
 
yö on valveilla,
se kävelee kanssani
tuoksuen unohdukselle
ja samalla
kadottaa otteeni
kokonaan ajasta
  
-
 
lautan laineet
keinuttivat kulkua,
nyt se
hempeys muuttui
haluksi
 
kouraisten
sisimpääni
 
pyrkien avautumaan
auki allani ja
kysyen mikä
tekee elämästäni
ajan kulun arvoisen
 
-
 
se kysymys katsoi
minua sulautuen
pimeäänsä
 
tottumusten sikermä
velloi pääni
jokaisessa sopukassa
 
laskien mahdollisuutta
sanoa
jotain järkevää
 
kaikki vajosi epätoivoon
aivan kuin erilaisten
korttien jono
olisi kertonut
ajanjaksoittain
kaiken kellontarkasti
 
luonnottomuus
nosti päätään,
vi***
orja tekee
kaiken mitä käsketään
ja ajallaan
 
lukee moraalinsa
lait ja
uskoo niihin
 
tehden itsestään
maanpäällisen
vankilan

jokainen loma
 
jokainen ajanjakso
tarkoin määritettyä
ihmisen hyvinvointia
 
tanssittaa meitä
pillinsä mukaan,
ja ne kasvot
kasvavat meihin kiinni
 
katson tuota hitaasti
liikkuvaa
taivaan vaippaa
 
ihmeellinen pinta
pudottaa ajatuksensa
nopeasti katoavaan
tuuleen
 
käsittämätöntä miten kaikki
liikkuu ylläni,
jalkani alla
 
ajatuksissani
 
-
 
olen tehnyt
työtä rahastaakseni,
tunteakseni onnellisuutta
 
katsoessani aineettomuuttani
 
katsoessani,
mielihyvää tuottavien
lauseiden rakenteita
 
katson edelleen sineä
mereni yllä, jossa
vaahto kertoo
kauneuden halusta
päällystää pintansa
 
niillä kaikilla on
merkitystä,
niillä kaikella
on aikansa ja
paikkansa kiitollisuudessani
 
etsiessäni löysin
maan jos toisenkin
 
ihmisen, joka ei
koskaan tuntunut
tietävän mitä
teki
 
ja silti kaikki valtias
piirsi sen omaksi kuvakseen

etsiessään
pakenee,
ripustautuen jokaiseen
ulokkeeseen
jokaiseen myötätuntoon
vain saadakseen rauhan sieluunsa
 
-
 
sisäinen ääneni
aloittaa pitämään
puhettaan
 
sitä vapautta valita
 
tuntea se alkukantaisen
onnellisuuden tuska
sisällään
 
lähteä
 
pääsemättä koskaan perille,
pääsemättä
 
tarkoituksellisuuttani pidemmälle
 
miten jokainen tehty
asia tuntui
valuvan rikotusta astiasta
tyhjyyteen
 
miten annoin elämän
kantaa omaa syyllisyyttäni
 
jokainen suu
halusi osansa,
jokainen käsi ojensi
itsensä ottaakseen
 
miten se halu
ohjaa ja kantaa
meitä,
juoksuttaa sammumatonta
janoaan,
eikä se jätä meitä koskaan
 
se vain eksyy
 
tekee sielustani
tyhjyydessä leijuvan pienen ympyrän
 
-
 
jokainen tyydytys
suorastaan huusi nimeäsi
 
jokainen laukeamaton
halu
poltti palavana
ihollani
 
jokainen raaputettu pinta
synnytti tuhansia
itsekkäitä aikomuksia
 
milloin sen täytti
ihminen rintoineen
milloin raha tuoksuineen
ja silti tunsin
miten taivaan kappaleet ympärilläni
puolustivat jokainen
reviiriään vain varastaakseen
tulevaisuutensa

-
 
raiskasin oman
mieleni,
saadakseni
vapauden olla oma itseni
 
vapaudesta kaikessa on kysymys
 
tuntea maansa
 
joet,
jotka laskevat
syvyyteen
 
tunteakseen onnellisuutensa
 
-
 
olenko minä nyt
teko vai tahto
 
olenko minä
elämäni fyysisen muodon
lahjatavara,
jossa paperi
vaihtuu ja avautuu
 
ovet sulkeutuvat
ja avautuvat
 
nautinnot, kivut
ja puoliakaan niistä
joita en ole tavannut
 
tunnetko miten
kaikki hyvää
tarkoittavat huomionosoitukset
vain irtoavat paikoiltaan
 
iloitsevat ilottomuudessaan
ja joku sanoo
sen olevan laskuvirhe

virhe ohjelmoinnissa
 
ja tunnen miten
jo pelkään aistieni puolesta
 
ei yhtään luotettavaa
reittiä tai merkitystä,
joka kantaisi
 
jättäisi ihmeeseen
muutakin kuin pelkkiä
lupauksia kaipauksineen
 
-
 
 jotenkin halusin eroon
ajan vallasta
 
halusin sen kysymyksen
kasvon sulavan
tikittävään hämärään
 
vain sielu
ruumiini ytimessä,
niin riisuttuun malliin
olin mieltynyt
 
ei tunnetta,
ei tekoja
ei aikaa
eikä sitä kuolematonta halua
 
on vain kuori,
senkin olen
kovettanut kestämään tietoisuuteni
 
ja se ei aukea elämälle
 
tai rakkaudelle
(elämän nimi on rakkaus)
 
sillä ruumis ja sielu ovat todellisia
 
ruumis ja sielu ovat unohtumaton välimatka
muutoksen tuoma liike ajatuksen katoamattomuuteen
 
tottumattomat ovat ajatukseni tiet
 
kuunnellakseen oman vapaan ajattelusi
 
sillä pysähtymistä on vaarallista tuijottaa,
katson mieluummin
etäisyyksiin aukeavia suuntia
 
ajatuksiesi
tuomia tuoksuja
 
olen polvillani
niiden voimasta
 
jokainen ele jatkoi seuraavaan
 
halusin sisustaa
sieluni kuvia
saadakseni uuden järjestyksen
 
tunteakseni itseni kodiksi,
ollakseni jatkuva
särö
joka murtaa rajansa
vyöryäkseen yli
 
ollakseen sitä
mitä ei ole vielä
ymmärtänyt olevankaan
 
-
 
katso ja tartu
kiinnitä ihmeesi siihen

käännä ja väännä se reitiltään
ja anna sen nähdä vapautesi
 
tee se tekosi outous
kuin olisit synnyttänyt sen
sen kauniin alkion
vielä tuntemattoman kauneutesi
 
katso miltä näytät
katso, jotta ymmärtäisit
miten palaset asettuvat
ja saavat merkityksensä
 
täyttäen uomasi
virtaaman
aivan kuin tietäisit
tarvitsevasi tuon
 
tavan joka piirtää
ääriviivattoman maiseman
sisäiseen liikkeeseesi
 
-
 
tiedostaessani matkani alkaneen
 
ajatuksen liike,
joka tuntuu rakkaudelta täydellistyessään
 
koskettaessaan sielujen
ja
ruumiiden liikettä

elämän ohutta pintaa
 
kaiken jatkua

kaiken kiertäessä
jumalaa, rahaa
tunteita, rakkautta
tai muuten vain
etäiset muistot
 
koskettavat ihon pintaa,
vuoden aikoja
 
paikkoja, jotka olet valloittanut
 
antanut ja ottanut
elottomuutesi muistoksi
 
 
ja silti kaikki
pysyy ennallaan
kunnes tulee se hetki
jolloin annat periksi
 
ajatuksille
 
miten ne liikkuvat
 
luovat välimatkansa
 
-
 
ehkä ajasta
on ollut se hyöty,
että pystyn
hahmottamaan kokonaisuuksia
selvemmin
 
linnunlaulu,
jonka kauneus tarttui
hysteeriseen soittimeeni
 
miten monen asian
loppuminen
saattoikin merkitä
ikiaikaista kadotusta
 
tai miten ihanaa
on voida keskittyä
yhteen ja ainoaan
 
tähän hetkeen
 
itseeni
 
sellaisena kun sen koen ja näen nyt
 
tänään
 
-
 
kirjoitin
jopa tämän
kertomuksen
 
ajattelin ehkä liikaa
halutessani

itseni sisään
näihin sanojen
jonoihin
 
kaikessa on jotain
eilistä ja tulevaa,
mutta kuitenkin täysin erilaista
 
tuntea sanojensa liike
 
ja sen aistimukset
 
asioiden molemmat puolet
  
kun se tavoittaa lukijansa
 
ollessaan osana
maailmankaikkeuttani
 
ja kaartaessaan korkeammalle sen syvyyksiin