Tunne
jalkapohjasta
aina hiusjuuren
tyveen
 
päätepiste
maailman halki
 
kädet,
kasvot ja
niitä yhdistävät
pyrkimykset
 
risteillen
sinne ja tänne
 
vakiintuneet
tapamme ja
muotomme
 
nuoralla tanssija
yrittää
olla horjahtamatta
 
työntyen
elämän halki
 
miettien tulevaa
ja
mennyttä
 
puolikasta,
joka voisi
kasvaa kiinni
sieluun
 
tai sitä
mammonaa,
jota kantamalla
selässään
 
tietää olevansa
materiaalisesti
ravittu
 
voimilla, jotka
olisivat lihasmassaa
väkevämpiä
 
yli hetken
kantavia ajatuksia
 
 
 
 
siellä se
elämä kohoilee
ja voihkii
 
kuinka se
hyttynen osaakin
inistä korvaan
 
antaa ruohon
kasvaa ja
vihertää
 
niin lukenut
ja
viisas sielustaan
 
silti naisen
povea kohotti ja
liikutti
maanpäällinen taivas
 
 
 
täysin mahdoton
fantasia
lähti lentoon
 
istuen lampunvalon
täyttämässä
lasikaapissa
 
yksi ja sama
tunne,
tunnistaen
toinen toistaan
upeampia
tuoksuja
 
vaellusvietin
ajama mies
katsoi kasvoja
 
niitä,
jotka olivat aina
olleet jotain
saavuttamatonta
 
jotain joka
tuntui
elinikäiseltä
etsinnältä
viholliselta
 
kiintiövoima,
joka puskee
ja puristaa
lihan luuhun
 
ihmisten väliseen
suhteeseen,
jotain joka
häviää
sisuksiin
 
palaten
kuin veri
huulien yli
kiduksiin
 
mutta kun avaan
silmät,
en tunnista
kasvoja
 
niitä katsottuja
mieleen painettuja
 
rakkaita kasvoja
 
 
 
kuinka kaiken
voi polttaa
poroksi ja silti
ytimestä nousee
vain tuhka
 
iloksi muuttunutta
surua
 
ulkopinta
odotti persoonansa
takana ihmettä
 
piti kiinni
itsestään
eikä rohjennut
työntämään
pahaa pois sisältään
 
vaikka se
oli jo
ajatusten tasolla
raadeltu
hengiltä
 
silmissä välkehti
kaikki keinovalon
kulissit
 
tyhjyyden sisäinen
akustiikka
 
 
 
 
aistillisuus ajaa
ihmistä,
tuo vastapainoa
idealismille
 
tunnevalo
tulvii hiuksista
yli olkapäiden
ja hakee
keskipisteensä
 
se saa ihmiset
liukumaan toisiinsa,
sanomaan
sanoja ohuissa
kehyksissä
 
ihailun siteet
repivät
mielen hajoamisen
partaalle
 
älyllinen ärsytys,
sellainen
sielullinen syleily
 
viinin maku
suusta suuhun
 
nerous
ihmisessä
 
tarttuen ihoon,
käsiin ja
sieltä
päähän
 
virta,
joka
laskee
vaikka vastaisena
 
jos tarkoitus
tai kohtalo
niin vaatii
 
 
omistus,
vakaumus
 
antautua
tai tahtoa
 
antaa silmien
levätä
kauneudessa,
pilvien taivaassa
 
ei ole
rajatonta onnea,
viimeistä
pisaraa
 
kaikkien elämän
kerrosten läpi
nähdä elämänviisautta
elämättä
 
 
 
rajattoman piirin
valo
tekee
liekin hengittävän
reunan
 
valkeus
näkee
yltäkylläisyyttä
 
katse katseessa
myöntää toisensa
 
kantaen
toinen toistaan
itsessään
 
synnyttää ihailu
toisissaan,
ruumiiden
synnyttää
vetovoima
 
kukkiva kaipuu
saaden ruumiit
tyydyttymättömyyteen
 
valojen vaihtua,
valomerkkejä
runoilijoiden
luomuksissa
 
ruumiit olivat
olleet jo pitkään
syrjässä,
henkien temmeltää
 
kääntyä pimeää
kohti
valon liuetessa
epävarmuuteen
 
totuus, jonka
tunne tajuaa
 
huokausten tulvan
ja hehkuvan
polttolasin
synnyttämä aistimus
 
väsymyksen herkkä
vire,
itsetajunta aukeni
solmuistaan
 
kaikki mihin
kosken
muuttuu
jumalankin
aistillinen vastine
sotkeutuu
ajatteluni pilareihin
 
kuinka se
täyttää,
tekee ilman
tiheämmäksi
hengittää
 
vain
läpikuultavuuden
sileä kieli
 
tuo ihmisen
sietämättömän hajun
vapaan mielen alueelle
mies ei ole
taaskaan oikea
eikä
vääräkään
vain nainen
on järkevänlainen
jalkapohjasta
aina hiusjuuren
tyveen
päätepiste
maailman halki
kädet,
kasvot ja
niitä yhdistävät
pyrkimykset
risteillen
sinne ja tänne
vakiintuneet
tapamme ja
muotomme
nuoralla tanssija
yrittää
olla horjahtamatta
työntyen
elämän halki
miettien tulevaa
ja
mennyttä
puolikasta,
joka voisi
kasvaa kiinni
sieluun
tai sitä
mammonaa,
jota kantamalla
selässään
tietää olevansa
materiaalisesti
ravittu
voimilla, jotka
olisivat lihasmassaa
väkevämpiä
yli hetken
kantavia ajatuksia
siellä se
elämä kohoilee
ja voihkii
kuinka se
hyttynen osaakin
inistä korvaan
antaa ruohon
kasvaa ja
vihertää
niin lukenut
ja
viisas sielustaan
silti naisen
povea kohotti ja
liikutti
maanpäällinen taivas
täysin mahdoton
fantasia
lähti lentoon
istuen lampunvalon
täyttämässä
lasikaapissa
yksi ja sama
tunne,
tunnistaen
toinen toistaan
upeampia
tuoksuja
vaellusvietin
ajama mies
katsoi kasvoja
niitä,
jotka olivat aina
olleet jotain
saavuttamatonta
jotain joka
tuntui
elinikäiseltä
etsinnältä
viholliselta
kiintiövoima,
joka puskee
ja puristaa
lihan luuhun
ihmisten väliseen
suhteeseen,
jotain joka
häviää
sisuksiin
palaten
kuin veri
huulien yli
kiduksiin
mutta kun avaan
silmät,
en tunnista
kasvoja
niitä katsottuja
mieleen painettuja
rakkaita kasvoja
kuinka kaiken
voi polttaa
poroksi ja silti
ytimestä nousee
vain tuhka
iloksi muuttunutta
surua
ulkopinta
odotti persoonansa
takana ihmettä
piti kiinni
itsestään
eikä rohjennut
työntämään
pahaa pois sisältään
vaikka se
oli jo
ajatusten tasolla
raadeltu
hengiltä
silmissä välkehti
kaikki keinovalon
kulissit
tyhjyyden sisäinen
akustiikka
aistillisuus ajaa
ihmistä,
tuo vastapainoa
idealismille
tunnevalo
tulvii hiuksista
yli olkapäiden
ja hakee
keskipisteensä
se saa ihmiset
liukumaan toisiinsa,
sanomaan
sanoja ohuissa
kehyksissä
ihailun siteet
repivät
mielen hajoamisen
partaalle
älyllinen ärsytys,
sellainen
sielullinen syleily
viinin maku
suusta suuhun
nerous
ihmisessä
tarttuen ihoon,
käsiin ja
sieltä
päähän
virta,
joka
laskee
vaikka vastaisena
jos tarkoitus
tai kohtalo
niin vaatii
omistus,
vakaumus
antautua
tai tahtoa
antaa silmien
levätä
kauneudessa,
pilvien taivaassa
ei ole
rajatonta onnea,
viimeistä
pisaraa
kaikkien elämän
kerrosten läpi
nähdä elämänviisautta
elämättä
rajattoman piirin
valo
tekee
liekin hengittävän
reunan
valkeus
näkee
yltäkylläisyyttä
katse katseessa
myöntää toisensa
kantaen
toinen toistaan
itsessään
synnyttää ihailu
toisissaan,
ruumiiden
synnyttää
vetovoima
kukkiva kaipuu
saaden ruumiit
tyydyttymättömyyteen
valojen vaihtua,
valomerkkejä
runoilijoiden
luomuksissa
ruumiit olivat
olleet jo pitkään
syrjässä,
henkien temmeltää
kääntyä pimeää
kohti
valon liuetessa
epävarmuuteen
totuus, jonka
tunne tajuaa
huokausten tulvan
ja hehkuvan
polttolasin
synnyttämä aistimus
väsymyksen herkkä
vire,
itsetajunta aukeni
solmuistaan
kaikki mihin
kosken
muuttuu
jumalankin
aistillinen vastine
sotkeutuu
ajatteluni pilareihin
kuinka se
täyttää,
tekee ilman
tiheämmäksi
hengittää
vain
läpikuultavuuden
sileä kieli
tuo ihmisen
sietämättömän hajun
vapaan mielen alueelle
mies ei ole
taaskaan oikea
eikä
vääräkään
vain nainen
on järkevänlainen
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=N7eJ1y__1VA
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Sivut