Runoksi
sinut puin.
sanojen
kauniiksi
helminauhoiksi,
yhteensulautuviksi
riimeiksi
muovasin.
Säe säkeeltä
maisteltavaksi,
selkeiksi
tunnelmiksi
kuvasin.
herkästi,
hiljaa
luettavaksi
tarkoitin,
kuin
itseänikin
tulkittavan
tahtoisin.
Runo toi minut lähelle sinua.
Olit kuin siinä oikeasti,
silmiin katsomassa
alkusäkeestä
loppusointuun.
Kaikki kuitenkin
vain runoa
epätodellista.
Nyt jäljellä
vain sanojen kuoret
ja ikävä.
Sinä olitkin minun säkeitäni suurempi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis tämä <3