Tervetuloa avaruusalukseemme
- filosofien slummiin
Humen giljotiini lojuu
ruostuneena syrjäkujalla
Occamin parta rehottaa
kuin Langsethilla konsanaan
Tunsin kuinka Popperin maailmojen sodat
pinttyivät elinvoimaisiin soluihini ajatuksina:
Kuinka saatanan poeettinen
jokainen meistä voikaan olla,
kun se sisäinen neromme leimahtaa valkeaksi!
Mutta me - jopa ruokkiessamme ajatusten pyromaniaa kannattelemme kaikkea rakkauttamme,
eikä meidän olisi pakko pelätä mitään
Täten ristin itseni uudeksi Quijoteksi
sillä hulluja jättiläisiä jokaisessa muodossaan
on tämä kotimme täynnä
Kootkaamme koko tietoisuutemme
pirstoutuneeksi, yleväksi Jumalaksi;
yksin olemme näkymättömiä hulluja,
yhdessä taas visionäärien divisioona
Raivokkaat kartoittajat,
taistelkaa rinnallani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
paras kohta runostasi on ehdottomasti: ''Täten ristin itseni uudeksi Quijoteksi
sillä hulluja jättiläisiä jokaisessa muodossaan
on tämä kotimme täynnä'', se vaa iski! :D