Sekunnissa kääntyy pääni,
Kun ohikulkija tuoksuu tuoksultasi.
Hengästyn.
Tunnen kylmät väreet vartalollani.
Sattuu.
Voiko ikävä vuotaa verta?
Kun kaupassa soi musiikki,
joka muistuttaa minua sinusta.
Meistä.
Muistuttaa,
ettei sinulle ollut minua.
Ei ollut meitä.
Voiko omiin kyyneliin hukkua?
Kun muistutat miten olet satuttanut minua.
Kuinka olen antanut anteeksi.
Ja miksi.
Voiko tyhmyyteen hirttäytyä?
Koska kaikki järki on vastaan,
ja päätän kävellä pois.
Ja silti ajattelen sinua.
Voiko itselleen antaa vilpittömästi anteeksi?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kysymykset väleissä on huippuja.
..ja muutenkin toimiva kokonaisuus..
Vaikeita juttuja kun ei osaa unohtaa eikä tiedä, pitäisikö edes. Hankalia asioita kun jokainen hetki muistuttaa siitä, kuinka sinisilmäinen on ja silti olisi valmis vain jatkamaan samassa oravanpyörässä. Joskus pitää pystyä vain unohtamaan ja jatkamaan matkaa, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Jos saisit valita, ottaisitko ankkurin vai siivet?
Hyvä runo, hienosti esiin tuotuja tunteita..