Yksinäisyys

Makaan sängylläni, tajuissani.

Rintaani puristaa, lujasti.

Pelkään tuota, varjoa.

Huoneeni nurkissa se vaani, mieltäni.

Odottaa että sammuttaisin valon valatakseen mieleni.
Kauhea mörkö, joka täyttää mielemme pelolla.

Tajuan yksinäisyyteni, kahleeni.
Enkä pääse tuota tunnetta karkuun.

Loppujen lopuksi onko millään väliä?
Kuka välittää? Kuka pyyhkii kyyneleet?

On vain minä ja yksinäisyyden kova tuska.

Kiedon peittoa lujemmin ympärilleni ja sammutan valon.