Monta yksinäistä yötä ja päivää

Runoilija Shavra

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.8.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-




Mitäs tästä vielä kertoisin itsestäni? Olen kaikenlaisen hevi- ja metalli-musiikin ystävä, kuuntelen vähän kaikenlaisia yhtyeitä. Pidän kirjoittamisesta ja piirtämisestä, tekeillä on tällä hetkellä pienimuotoinen projekti fantasiakirjasarjasta, josta en nyt kerro enempää. Runoilemisessa en ole kovin moitittavan hyvä. Kirjoitan niistä "perinteisistä" aiheista, eli rakkaudesta ja rakkauden katoamisesta. Vaikka nämä nyt ovat vähän tällaisia, toivoisin kuitenkin saavani palautetta runoista.. :)

Omista runoistani voisin suositella:


Et saattanut aavistaa
Hiljaisuudessa
Puut
Ei enää

Niin ja tekstin keskityksestä johtuen nuo runojen nimet saattavat hakemistoissa heilahdella puolelta toiselle vähän kummallisesti. Vaihtoehtoisesti taas runojen ulkoasu saattaa olla aika lailla perseestä. Olen joskus yrittänyt editoida fontin kokoa ja tyyliä, ja sitten jossain vaiheessa koko hoito meni sekaisin.
 

Monta yksinäistä aamua haaveilin,
istuin ikkunan vieressä paikallani
Unelmoin sinusta
hiuksistasi, silmistäsi,
jotka eivät koskaan voisi olla minun
kosketuksestasi,
joka ei koskaan voisi olla minua varten

Monta yksinäistä päivää täällä vietin,
sinua kaukaa katselin,
toivoin että huomaisit
Ja aina vaan minä mietin
aina murehdin
Miksi joillakin on sitä mitä minulla ei ole?
Miksi joillakin on sinut, ja minulla ei ole?

Monta yksinäistä iltaa sinua tarkkailin
kadehdin ihmisiä vierelläsi
Ja toivoin,
että vielä jonain päivänä sinäkin
tahdot pysyä vierelläni

Monta yksinäistä yötä itkin
sinua odotin
Toivoin sinut vierelleni,
lämmittämään kylmää maailmaani.
Ja tiesin, ettet koskaan tulisi.

Monta yksinäistä yötä ja päivää kului
minä kuluin myös, minä haalistuin
Sinä et koskaan huomannut minua,
et muistanut minua,
vaikka aina rakastin vain sinua.

Selite: 
Jea, tämä on tällaisen yksinäisen ihmisen runo. Omistan kaikille separatisteille ja introverteille ihmisille. Hyvin klisee, jälleen kerran. Minä vain pidän kliseestä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä (ja monet muutkin) oli(vat) hieno(ja) runo(ja).

Kuten kirjoitit, "klisee", niin ehkä tottakin. Mutta toisaalta, kyllä itsekkin pidän kliseistä. Valitettavaa on, että kliseet usein ovat niitä realistisimpia ja monesti eniten "säväyttäviä" runoissakin :)

Hieno runo yhtä kaikki :)
Hyvää syntymäpäivää!

 

Käyttäjän kaikki runot