Tulit hengästyneenä sisään ja olohuoneeseen. Katsoimme toisiamme silmiin ja minä tiesin, ettet leiki. Sinä halusit minun syliini. Sinulla oli paha olla. Kyyneleesi valuivat pitkinä juovina poskillasi. Mitä niin pahaa sinulle oli tapahtunut? Olin erittäin huolissani sinusta. Polvistuit ja peitit kasvosi. Olin huolissani. Sinusta näki, ettei kaikki ollut hyvin. Katsoin sinua myötätuntoisena ja mietin mitä sanoa sinulle. Kuka oli sinua vahingoittanut? Kenen sanat sinua satuttivat? Polvistuin eteesi ja siirsin kätesi kasvoiltasi. Välttelit minun katsettani. Mikä sinulla oli? Mikset uskaltanut katsoa minua silmiin? Silitin poskeasi ja sain katseesi kiinni. Olit peloissasi ja painoit pääsi olkapäätäni vasten. Vapisit ja minä silitin hiuksiasi ja selkääsi. Annoin suukon päälaellesi. Olit aivan hysteerinen ja lopulta uskalsit puhua. Kerroit kuinka minua rakastit etkä halunnut minun olevan surullinen. Olin aivan ymmälläni ja kysyin, miksi olisin surullinen. Ainoa suruni olisi vain hänen surunsa. Kerroit kuinka ystäväsi oli kuollut. Tehnyt itsemurhan ja jättänyt kirjeen. Kysyin kuka hänen ystävistään ja hän vastasi hiljaa: ”Sami.. löysin sen kuolleena, ku se oli laittanu viestin, et tavataan sillalla..” Hän oli menettänyt tyttöystävänsä ja siitä oli jo kuusi vuotta. Mutta tiesimme hänen olevan aivan murtunut. Hän halusi takaisin Katjan luo. Mutta ei päässyt. Nyt molemmat olivat kuolleet. Katjan kirjeessä oli lukenut, että hän odottaisi Samia taivaassa ja hän oli luvannut pitää huolta Samista taivaasta käsin. Mutta nyt.. Nyt se oli tapahtunut. Sami oli poissa. Samikin oli kirjoittanut kirjeen. Poikaystävälleni. Hän antoi lapun minulle ja luin sen vaiti.
Mika lue tää ja anna tää myös mun vanhemmille.
Oon liian surullinen elääkseni enää.
Haluan päästä eroon tästä kidutuskammiosta.
Mulla ei ole enää mitään, miksi elää.
Ja jokainenhan meistä kuolee joskus. Mä lähdin jo nyt.
Odotan sua ainoa ja paras frendini. Katon sua tuolta yläilmoista.
Älkää itkekö mun vuoksi. Mä oon nyt Katjan luona.
Rakastan teitä kaikkia ja olette ikuisesti osa mua.
Taivaasta katson teitä ja pidän huolta.
Älkää surko. Nyt mun on parempi olla.
Oon teidän luonanne Enkelinä.
Sami
Kyynel vierähti poskelleni. Halasin Mikaa ja kysyin onko Samin porukat nähneet kirjeen. Mika oli hiljaa ja lopulta kyyneleiden seasta kuului surullisen hiljainen Ei. Otin puhelimen käteeni ja valitsin Mikan kotinumeron. Hiljaiset tuuttaukset tuntuivat kestävän ikuisuuden. Vihdoin kuulin Merjan äänen ja vastasin siihen erittäin hiljaisena ja surullisena.
M: Merja Suovaara
R: Riina moi…
M: Moi.. Sami ei oo nyt kotona. Se lähti ennen pimeetä jonneki. Ei sanonu muuta, ku et se tapaa Mikan.
R: Merja.. Sun pitää kuulla jotain. Istu alas. Se koskee Samia.
M: Mitä? Mitä nyt on tapahtunut?
R: Sami lähetti viestin Mikalle, et näkis toisensa Sillalla. Mika meni sinne ja..
M: Niin?
Kyyneleet valtasivat minut ja kiusallinen hiljaisuus laski Merjalle. Merja oli huolissaan.
M: Riina? Ootko sä viel siel?
R: Sami on kuollu..
M: Mitä?!
R: Mika löys kirjeen ja… Merja mä oon niin pahoillani. Meki rakastettiin Samia ihan kauheasti ja..
Puhelin kolahti toisessa päässä ja kuului kauheaa huutoa ja itkua. Vain yksi kysymys kaikui puhelimessa: Miksi? Suljin puhelimen ja soitin poliisille ja kerroin, mitä Mika oli kertonut minulle. Me mentiin lammelle. Sinä olit aivan shokissa. Sinä et olisi halunnut tulla sinne enää ja minä pakotin. Tuntui kauhealta, kun näin Samin elottoman ruumiin. Huulet sinersivät ja hän oli aivan kalpea. Sinä itkin minua vasten. Minä olin aivan järkyttynyt ja hetkenpäästä tulivat Poliisi, Ambulanssi ja Samin vanhemmat. Sami todettiin kuolleeksi ja peitettiin huovalla. Merja itki miehensä olkapäähän. Sami vietiin pois ja me lähdettiin pois.
Kuukauden päästä laskettiin ruusuja Samin arkun päälle. Muistokirjoituksenkin kirjoitettiin suoraan sydämestämme. Sinä ja minä.
Olet mennyt Jumalan tykö ja muuttunut enkeliksi.
Rakastamme sinua ikuisesti Sami.
Mika&Riina
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi