Tuo mies, sulopuheinen,
pienen pieni, mutta niin kultainen,
lausuu sanoiksi ruusuja,
lausuu pieniä sulopursia.
Töppösissään tallustaa,
pitkin niittyjä, meren rantoja, kuusimetsän kantoja,
hiukset pellavat,
pienellä miehellä tuolla,
joka ei anna rakkauden sanoissa kuolla.
Lepertelee sanoja,
lemmen pikkuisia tuikku valoja,
makaa niityllä, katsellen pilviä,
muistellen tyttöjen nappisilmiä.
Istuu kivellä pienellä,
rakkaudesta sekasin ja yhä vesi kielellä.
Selite:
Tämä runo sitten saakin luvan kerrankin kertoa minusta!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana runo,herkkä ja suloinen!!:) kaunis!!!!
Hienosti ja osuvasti kuvaat kauniissa runossasi romantikon mielenlaatua! Hienoa kun uskallat tuoda herkkyytesi vilpittömästi esille!