Katselen kun aika valuu ohitseni.
Se hyökkää vasten kasvojani,
välillä lyöden, välillä kuiskaten
kuin antaen toivoa huomisesta.
Katselen pieniä hiekanmuruja maassa
ja tunnistan ne unelmikseni.
Tuuli tarttuu kasaan ja lennättää hiekanmurut kauas taivaanrantaan.
Pakkanen jäätää kyyneleet poskelleni,
kuin tietäen, etten tunne mitään.
Näen tähden taivaalla, ja muistan jotakin,
mutta en saa kiinni siitä muistosta.
Tunnen kuitenkin viillon sydämessäni
ja käperryn kasaan lumikinoksen viereen.
Aika on vienyt kaiken minulta,
jättäen minut tyhjyyteen miettimään,
minne kaikki katosi.
Mikä kaikki?
oliko minulla koskaan mitään..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
