Me lähes päivittäin toisemme tavataan,
jutellaan,
kuunnellaan,
halataan.
Ei kuitenkaan muisteta,
miksi meistä joskus tuli ystäviä.
On siitä aikaa kun oltiin vaan,
toistemme seurassa kahdestaan.
Kun ajatuksiamme jaettiin,
ymmärrettiin ja tuettiin.
Yhdessä iloittiin.
Oli aivan sattumaa,
että me tänään yhteen ajauduttiin,
toistemme seuraan päädyttiin.
Ei alkanut matkamme kovin lupaavasti,
mutta ajan myötä me taas muistettiin,
toisiimme luotettiin.
Oltiin unohdettu,
mikä meissä on yhteistä,
mikä erilaista.
Oli niin paljon aikaa kulunut,
päiviä ohi kulkenut.
Mutta tänään taas sen muistan,
en tätä ystävyyttä halua unhoittaa,
en koskaan näitä iloja kadottaa.
Jokainen ystävyys on erilainen,
niin myös meidän,
se on ainutlaatuinen.
Selite:
<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.
Kirjoitat todella nätisti ystävyydestä.
Mutta, oliko se sattumaa?
Itse uskon kohtaloon, eli kaikki mikä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi. (:
Kaunista ♥
aivan ihana runo. kuvasi hyvin erästä minun ystävyyssuhdetta.