ymmärrän sen paremmin,
kuin uskotkaan,
on alkuun aikaa mennyt kauemmin,
kuin tähän pääteasemaan.
minä muistan kauniita lauseita,
rakastumista
ja onnea.
sitten muistan pitkän talven
ja pimeän kotini.
mutta kun siellä olimme kahden,
se lämpöä hohkasi.
tuli kesä ja opinkin itse taas,
kotini valosta kylvi muutenkin vaan.
En sinua enään tarvinnutkaan,
kai siksi pääni turhalla sekoitin
maailmalla harhailin.
muualta, nyt vastaukseni haluan,
ehkä silloin taas, itseni tunnistan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi