Nimetön

Tähän asti tämä on ollut vain talo missä asua,
mihin sotkea tavarani,
mutta kuin ihmeenkaupalla,
sun ollessa täällä, siitä tulee kotini.

Nurkat likaiset ikäänsä tuhoutuu,
sun mukana, nauru nurkissa juoksee,
monet asiat tahallaan unohtuu,
täällä seinätkin lähtöäs itkee.

Tarinoiden takana,
liian usein jotain aitoa.
Sinun naurusi tekee,
minusta satua.