Nimetön

Heleänä annoin nauruni kaikua,
kun sinä kutitit höyhenen kevyesti niskaani.
Sinä annoit nauruni tarttua,
sinunkin hymyhuuliisi.

Sinä hetkenä mietin tahdotko mitä,
ja samalla mietin miksi mietin mä sitä.

Eihän se minua kiinnosta,
en minä ihastu helpolla.

Mutta sinä sait sen aikaan,
en tiedä millä tavalla,
jollain taialla varmaan,
annoit jääpatsaalle tunteita.