Halata ja kuristaa sukat narulta tähän
kalkkiviivoilla sataa lunta, nukutaan
toisinaan äänet särkyvät, kun kaapit
valvovat puolestamme, ettei rajoja ylitetä.
Peiton alla olen lihaa ja verta lihaa ja verta
kättelen itseni, onko jo aamu, miten nopeasti
muisti hajoaa valo kasaa minusta ihmistä
nikamat venyvät vanuvat taas yhteen päivään
mahdut hengitykseeni, vaikka pidät käsiä levällään.
Sormistani menee tunto, kun käyt suolistoni läpi
sormistani menee tunto, kun tirkistät, sormistani
menee tunto ja haluan murhata sinua vähän
ihan
vähän
ihan pienesti
ihan
vähän
ihan pienesti
ihan pienen pirullisesti.
Sinut on rauhoitettu.
Mahalaukussani pieni sininen valas ui jäätikön alta.
Sinut on rauhoitettu, rauhoitettu, rauhoitettu.
Olet sukupuuttoon kuolevaa rotua.
Olet sitä rotua, joka kuivaa kyyneleensä murtaakseen lakanat
ja murhatakseen vähän
ihan
vähän
ihan pienesti
ihan
vähän
ihan pienesti
ihan pienen pirullisesti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit