Nojaa niin kuin petaat

Pölyn hajussa sateen maussa aamuyöllä
luulin sinua omakseni, kunnes
Jumala sanoi:

- Sinulle ei jää mitään!

Riisu jalkasi pese kenkäsi nojaa niin kuin petaat,
sijaa vuoteesi lehtikasaan maatumisen alkuvoima
kuljettaa petosi viemäriin haaveesi menevät 
saman tien mullan postiluukku on, katsos,  ahnas.



Joku pieni heijastus laitetaan se kaksin käsin paikoilleen
pää kai sentään pysyy hartioilla pitelemättä, itsekseen.


Aivoitus on outo, lukko kuin se olisi syöty sisältä käsin,
avain eksyy, ruumista sillä ei ole, ajantaju kuitenkin
on ruosteen tavoin syöpynyt sen laskoksiin.


Kerro mitä, kerro mitä, mitä sieltä tuli yön halkeamasta,
saitko jalkoihisi tupakkarytmin käsiisi kilon sarastuksen
sulanutta kampelaa.


Olen nimennyt tämän välittäjäaineen kädensijaksi.
Sillä on lämpimät sormet ja paristot ranteissa.