Pallolaajennus

Vuosisatojen tulvittua pelastetut murenevat
ikonit harovat kynttilöitä hiuksikseen
penkit itkevät ruostetta, muurikivet pohjasta noussutta savea.


Poltetulla maalla kielten sekamelska
haudat valvovat, yöt savuavat muovihansikkaiden rovioilla
aurinko kaivaa poteronsa rannalle jääneen pelastusliivin oranssiin.



                     Kaipaus sormenpäissä kuin keskenjänyt nuotti.



Kyynärpäistä alaspäin miinakenttä.
Kyynärpäistä ylöspäin miinakenttä.

            Kaalihauteet alkavat käärinliinoiksi, vasikanpäästö
                 synnyttää luotimetsän, sinun veresi, minun vereni
                       rakkaus kömpii vedestä maalle, alkaa ihmiseksi.




Kylven yhä tässä maljassa
uin jäätikkösi alta
maalipinnat karisevat, tuhkauurnat
unikot, jokien suonet kaipaisivat pallolaajennusta,

                kerittyjen metsien varjanteissa mullan kohtu täynnä
                     tuulimunia.




Kysyt
rakastanko.

Naurahdan, omenat ovat kypsyneet
Paratiisin käärmeet, ja kohta joku viisas kylvää pilviin kemikaaleja,
jotta saataisiin sadetta.