Lintukoto

Lumi on kärpännakaa lumi on juurtumattomia
hymyjä, kylmien sormien juurilla palavat
nuotiot ne marssivat öiden läpi kahlaavat
lumessa unet, joutsenet - 


ole jo, ole jo 
niin kuin olisit 
padot murtuvat koskeniska kuohuu, eilen
satoi koko vuoden edestä vesi nousi talojen
helmat, upotti kaikki turhat tavarat ei 
erotellut tarpeellisiakaan.




Yö on sudenturkkia hämärä kysyy nimeltä
saako sen sytyttää kuin tupakan, kipinät
lennähtävät, sytyttävät heinän sormesi 
hiuksissani suutelevat
syvälle, meduusat - 


hyppää jo, hyppää jo
niin kuin olisit
pilvestä heitetyn raepisaran toivo sulaa
vedenkiertoon, kohoamme johonkin
kipujemme yli taivaanrannan huulille
siellä lintukotomme kosteat reidet
tarjoavat turvapaikan
pakolaisveneille.


Sormesi puhuvat, jumalat versovat lanteiltamme kirsipuun.