Puolikuuta

Kuu, kulkurin veli.
Yön aurinko,
sielujen peili,
janoisen leili.
Lyriikan ajatuslinko
- outo epeli.

Aina vain saman
rosoisen posken
alas käännät
virneen väännät
pintaan kosken
uinuvan poukaman.

Haistelet ilmaa
ahdasta tuoksua,
Suolaista vettä siirrät,
uusia rantoja piirrät.
Jatkat juoksua
ympäri maailmaa.

Kukaan ei estä
kun kyljen tumman
piiloon laitat,
kiinni taitat
kirjan kumman
lukijan edestä.