Ensimmäisen kerran tunnen sisälläni jotain jota en osaa yksinkertaisesti kertoa.
Se on tunne joka on niin paljon kaikkea.
Se on samalla ihana tunne, mutta samalla kamala tunne. Mua pelottaa se tunne todella paljon, koska en tiedä mitä se on.
Mä hymyilen koko ajan ja olen iloinen, vaikka mä samalla itken koko ajan.
Muhun sattuu, kun en tunne sua lähellä ja mulla nousee palakurkkuun, kun ajattelen kuinka lähellä joskus olit.
Mulla on sua sairas ikävä. Mä haluan sun luo...mä haluan kotiin.
Selite:
Arkistoista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
