Omena

Runoilija auringonkukkahattu

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 8.10.2025
Viimeksi paikalla: 11.11.2025 12:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kuin mustelmat, aika ottaa omansa.
Vannoneet valansa, lupaukset mahdottomat. 
Toiveet rikkoutuneet, peittävät kalpean ruumiin.

Kasaan painunut kuori, homeen peittämä.
Hennosti laskiessa, käännyt ympäri.
Peität kasvonsi, maan multaamat.

Tähän jättävät, yksin tiellensä.
Märkä on maa, johon jään.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vallan ihana runo! Koskettavaa kerrontaa
Kiitos paljon ihanasta kommentistasi!!
Oi, miten pidänkään tästä! Alkusyksyn omenat ja loppusyksyn kuolema; kaksi tunnelmasuosikkiani samassa. Pidän siitä kuinka leikittelet inhimillisen ja elottoman maatumisella, vaikka lopulta ne ovat yksi ja sama. Täydellinen runo marraskuuhun :)
Kiitos paljon! Juuri tuonlaista elottoman ja elollisen välisiä eroja tähän runoon hain, vaikka lopulta kaikki lopulta maadumme samalla tavalla
 

Käyttäjän kaikki runot