Glitterkenkiäsi rukoillen

Glitterkenkiäsi rukoilen

Arvostit mua liikaa, imelillä silmilläsi nuolit vartaloani.
Pieni viaton sielu, melkein jumaloit maata jolla kävelin
tai pikemmin kenkiäni, vanhoja, kuluneita, kimalteisia.
Olin harkinnut uusien ostamista jo pitkään, 
mutta en tietenkään koskaan tehnyt niin.

Käsissä liian kylmä, rinnassa liian kuuma,
jos jotain arvostaa, sitä pitää oppia pelkäämään.
Jumalaakin rukoillaan pelosta.
Kankeasti sormet ristissä toivotaan, että joskus pääsisi kiiltävään taivaaseen.

Istuit yksin meidän tyhjässä asunnossa himmeän halogeenivalon hohteessa.
Kierrän sut mun kimallelakatun pikkurillin ympärille.
Oltiin niin tyytyväisiä meidän näytelmään,
baarissa perjantaisin ja kirkossa sunnuntaisin.
Armahduksen jälkeen hukutin sisukseni syntiin.

Katso kuinka ripottelen sahanpurua ja glitteriä sun betoniaharmauteen.
Sun tulis arvostaa mua enemmän, etkö nää mitä kaikkea teen sun eteen?
Älä edes yritä anella, 
rukoukset on vaan turhia, heikkoja sanoja, rikkinäisiä lupauksia.

Katso mua, ihaile vain, mutta älä koske. 
Nihkeät sormesi tahraavat kalliin ihoni.
Turhat tarpeesi voidaan siirtää varastoon, niiden pölyttyneiden haaveiden taakse.
Rukoile, että jäisin, jotta sulla olis joku ketä jumaloida.
En tietenkään jää, sinä hupsu!

En mä sano etten rakastaisi.
Jos sä osaisit mun ei tarvitsis selittää.
Löydä sit joku muu ketä kiinnostaa!
Polviltani en vittu rukoile!
Betoni on kylmää ja naarmuttaa,
glitter hiertää avohaavoissa.


~~~~~~~~~~

 

katsoit minua niin viattomasti, melkeimpä imelillä silmilläsi

arvostit mua liikaa, melkeinpä jumaloit maata jolle astuin

tai pikemmin mun kenkiä, jatkuvan rasituksen alaisena olevia, liian vanhoja ja kuluneita, kimalteisia

olin harkinnut kenkäkaupassa käymistä jo viikkoja.

mutten tietenkään koskaan mennyt, kirkko oli nimittäin auki vain torstaista sunnuntaihin, ja työvuoro sattui aina ikävästi päälle

katselin sun kiilteleviä hiuksia, kuinka kauniisti ne kaartuivat olkapäittesi ylle

käsissä liian kylmä, rinnassa liian kuuma

jos jotain arvostaa, sitä pitää oppia pelkäämään

jumalaakin rukoillaan pelosta

et voi olettaa että joku rakastaa jos ei ole valmis antelemaan, anelemaan, anteeksi antamaan

hait kohdetta katseellesi tyhjässä asunnossa kun seinät hohkasivat valkeuttaan

ensimmäinen vuokra oli maksettu ja isäntä tyytyväinen meidän näytelmään

baarissa perjantaisin ja kirkossa sunnuntaisin, meidän rytmi oli oma, 

oli rakas

katso mua, ihaile vain, älä koske

arvosta kuinka siirtelen sun elämän palasia kuin nukkekodin tavaroita, niin että meille jää enemmän tilaa. 

ja turhat tarpeet voidaan siirtää varastoon, polkupyörien ja tomuttuneiden leikki-ajoneuvojen taakse

rukoile että jäisin, jottei sun tarvitsisi kohdata nurkan takaa hiipiviä ajatuksia

mutten koskaan tietenkään jää

mun aika on rajallista baby

katso kuinka ripottelen sahanpurua ja gitteriä sun betoniharmauteen

sun tulis arvostaa mua enemmän

rukoukset on turhia, haparia sanoja, rikkinäisiä lupauksia

mikään ei koskaan kestä, mikään ei riitä

aina haluut vaan lisää, mä en oo jumala, en mä voi tietää jollet sano

sä rakastat vaan ideaaliversiota musta

katso mua silmiin kun puhun sulle!!

mikset sä voi arvostaa mua?? enkö mä oo tarpeeksi??

joo mä tiedän, muttei mua kiinnosta. löydä sit vaan joku muu, ketä kiinnostaa!!

en mä sano etten rakastaisi, mut polviltani en rukoile

betoni on kylmää ja se naarmuttaa polvet

glitter hiertää avohaavoissa