Synkän aamun ensimmäinen valonsäde heijastui lasista
siitä samasta, josta kaadettiin viimeinenkin pisara
Hento humalainen tuoksu leijaili kynttilöiden välistä
niiden samojen, joiden jaloilla hakattu oli elämä
Virheetön sävel kantautui alakerran pianosta
siitä samasta, joka soinut oli jo ennen sotia
Kaunis puhdas lumi leijui taivaalta
sieltä samasta, jonne kerran tahtoi kulkea
Lopulta yksinäinen laukaus repi pois tuskan
sen saman,
joka hukkuttautua yritti
joka ei tahtonut nähdä elämää
joka tuntenut ei sodan voimaa
joka taivaan oli tahtonut kadottaa
Niin nukkui pois nainen ja mies,
kumpikin ennen omaa aikaansa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
