Yksinäisille

Aamuyöllä, luonto on niin kaunis,
kaste nurmen päällä, aamun linnut jo heränneet...

Niin kaunista mutta niin todellista yksinäiselle, sillä tiedän, kohta on sunnuntai. En haluaisi nukahtaa ettei huominen tulisi niin pian.

Viimeisen viinilasin sumentamat silmäni,
aamuöisellä kotikadulla.

Kukaan ei odota minua, ei nyt eikä
enää.

Koti, tavarat samoissa paikoissa kuin lähtiessänikin.

Sinun kahvikuppisi kirjahyllyssä,
sukkasi sohvan selkänojalla ja auki jätetty hammastahnatuubi.

Kuinka niitä sittenkin rakastankaan...