ehkä unta vain

Runoilija Broitsu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.5.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen horoskoopiltani vaaka, joten minun pitäisi olla tasapainoinen. Jostain syystä tämä vaaka taitaa olla rikki. Se vaappuu puolelta toiselle eikä oo ikinä tasapainossa. Tarvitsisin vastapainon siihen toiseen kuppiin niin saisin taas vakautettua itseni.
 

Ehkä tämä kaikki onkin vain unta. Aamulla herään sängystä, jostain muusta sängystä kuin siitä minne olin unessa käynyt nukkumaan. Illalla olin mennyt nukkumaan siihen sänkyyn jossa olin viime yönä nukkunut rakkaani kanssa. Siitä sängystä olen herännyt niin monet kerrat rakkaani kaikusta ja olen ollu niin kovin onnellinen. Sinä yhtenä tiettynä aamuna en enää ollutkaan.
Sen jälkeen rakkaani katosi vierestäni ja sen jälkeen katosin myös minä. En ollut enää se sama iloinen ihminen vaan surullinen ja masentunut.. Ihmiset ympärilläni olivat surullisia eivätkä he voineet auttaa minua vaikka olisivatkin halunneet. Miten he olisivat pystyneet?
Ainut joka olisi voinut auttaa oli hän, joka luotani lähti.
Tällä hetkellä rakkaani vierestä herää toinen tyttö. Tyttö joka nukkui minun paikallani, minun tyynylläni. Olenko koskaan tuntenut itseäni näin petetyksi? En ole. Onko pahempaa kuin tietää, että oma rakas suutelee jonkun muun huulia ja tekee niitä kaikkia ihania asioita jonkun muun kanssa eikä minun. Miten voin jatkaa eteenpäin kun en tiedä minne suuntaan pitäisi mennä. Ennen se oli helppoa, seurasin vaan sitä rakkainta ihmistä. Nyt joudun suunnistamaan itse näillä kyynelten suttaamilla silmillä ja suurta surua mukana kantaen.
Kuinka monta rakasta jokaiselle on tähän maailmaan tarkoitettu? Onko niitä yksi, kaksi vai 10? Kenties 100? Kuinka monta kertaa elämäni romuttuu sitä oikeaa etsiessä? Jos jokaisen rakkauden mukana lähtee osa minua, sen oikean tavatessani minusta ei ole enää mitään jäljellä. Minulla ei ole enää mitään annettavaa. Minua ei ehkä enää ole.

Mutta ehkäpä huomenna herään taas sieltä tutusta ja turvallisesta sängystä. Avaan silmäni ja kuulen heti kuorsausta vierestäni. Siinä se minun oma rakas pitää yksikseen kamalaa meteliä, mutta ei se haittaa. Kun kuulen sen äänen tiedän, että olen siellä minne kuulunkin. Käännyn häneen päin ja silitän paljasta ihoa. Lämmintä ja sileää. Hetken aikaa katselen häntä ja kuiskaan hänen korvaansa ”rakastan sinua”. Suljen taas silmäni ja vaivun uneen toivoen etten joudu enää ikinä siitä paikastani luopumaan.

Selite: 
mun rakas petti ja sitten jätti.. silti toivoa en voi menettää..
Kategoria: 
 

Kommentit

tota olen miettiny itekki et monta niitä on tääl, vai onko niitä oikeita edes olemassa.. vaikee juttu.

 

Käyttäjän kaikki runot