Äärettömyys

Näkökenttäni ympäröi hetken
tyhjyys
vailla reunoja, joihin
takertua kiinni lailla
yökkösen, joka aistii valon.

Silloin liikuimme,
mutten tiennyt mihin,
äärettömyys venyi sen
äärettömyyden verran, joka
venyi minussa,
äärettömyydessä.

Vaihdoin tietoisuuden
tunteeseen analysoimatta,
olimme harmoniaa
kitkassa,
suuren paineen
keveyttä,
sitruunapippuria ja
suklaata.

Me liikuimme kohti,
liikuimme hitaasti,
liikuimme äärettömyyden verran,
joka oli silmänräpäys.