Pimeään

Jo valo päivän
horisonttiin painunut on.
Sininen hetki
valtaa huoneen.
Kajastus hento
kasvoillasi
viivähtää
ennen kuin verhon
sä suljet.
Kaksin jäämme
pimeään.

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan.
Sanat solmuina suuhun jää,
osaisinpa selittää.
Sua vaikka tarvitsen,
katsettasi pakenen
kuin liekkiä polttavaa.
Mut levottomaksi saat,
luotasi lähtis en kuitenkaan.

Aavistus aamun takaa
ruudun kurkistaa.
Pakenen vielä alle peiton.
Uudelleen uneen vajoan,
sut siellä nään,
hämärän huoneen ja varjot
jotka jäävät elämään.

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan.
Sanat solmuina suuhun jää,
osaisinpa selittää.
Sua vaikka tarvitsen,
katsettasi pakenen
kuin liekkiä polttavaa.
Mut levottomaksi saat,
luotasi lähtis en kuitenkaan.