Pimiö

Merenpohja on lähempänä kuin koskaan.
Kansan selkäranka latistuu.
Se on ihastunut orpouden ajatuksiin.

Yksinäinen satuolento vannoo
ettei pysähdy
ennen kuin kaikki julkiset ikkunat
                       on muutettu huvipuistoiksi.

Ajatus irtoraajoista kutemassa tuuletusaukoissa
ei ole enää harmiton.
Itsetulostettavat kiitoskortit 
                         saa noukkia räystäistä.
Oman kaarnalastun voi korvata toisen kahisevalla.

Merenpinta
on taistelua gallupeista kunnes se sortuu aaltoihin.