Kaiken tämän itsekehitellyn hälinän keskellä on helppoa unohtaa, että
minulla on elämässäni henkilö, joka toivottaa hyvää yötä
rakastaa munkkiposkiani
sietää jopa miniatyyriongelmista lähtevät mykkäkoulut
ja häpeälliset syytökset
tahtoo katsella minua tyynynkuva poskeen painautuneena
halaa kun tulen hikisenä lenkiltä
vaikka sanonkin "mene pois, olen limainen"
antaa minun lukea suljetun oven takana
yrittää kantaa sänkyyn vaikka olen meistä se painavampi.
Vaikkei hän olekaan tässä nyt,
voin luottaa että hän tulee.
Onko minulla yhtään syytä käyttäytyä naurettavasti?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeasti olet sanoiksi pukenut asiat, jotka liian helposti arjessa unohtuu.
Mitä kaikkea meillä onkaan, jonka olemassaoloa emme osaa tarpeeksi arvostaa.
Mielettömän hyvä olet!
Hieno runo, elämänmakuista pohdiskelua.
Hienoa tekstiä
Oikeasti ei, mutta koska olet tyttö, ei teistä ota mitään selvää.
Rakkausruno, jossa ollaan maan pinnalla. Sinä olet etuoikeutettu. Me etuoikeutettuja lukemaan runosi. :)
sitä se rakkaus on:) sukkahousujuhlasta kalsariarkeen siirtymistä. toisen vikojen huomioon ottamista. niistä jopa pitämistä.
Erittäin hieno runo. Hyviä ajatuksia
Hieno tutkiskeleva runo.. olet löytänyt jo paljon.. Tärkein vielä puuttuu....Se on myös vastaus kysymykseesi.. Itsesi löytäminen.. ja sen kautta itsetunnon kasvaminen sille kuuluvaan arvoonsa..
Runosi on kaunista itsepohdiskelua! Pidän!
Sivut