Alea jacta es

Joskus mietin, mitä tapahtuisi

jos ottaisin sen riskin,
että rakastat minua juuri tällaisena,
et häpeä salaa mielessäsi,
et haaveile paremmasta,
muistele entisiä,
korttisi ovat pöydällä
eikä ainuttakaan hihassa.

Ehkä hymyni varjo himmenisi,
taivas tippuisi syliimme
emmekä yrittäisi kannatella sitä
viimeisillä voimillamme

vaan juoksisimme suu täynnä sokerihattaraa
minäkin, lyhyillä kintuillani,
riemuhyppyjä hypellen
hukkuisimme taas toisiimme.

Vaan eilen mietin
kerran ensimmäisen
että jos minä pelaan
tätä samaa rispaantunutta pataässää
vielä muutaman kuukauden,
aina sen pakasta nostaen,
unohtaen salaperäiset maat
joihin tahtoisit minut tutustuttaa

sinä lähdet pois
ja se pois on kaukana
kaikilla mittareilla.

Anna olla niin,
etten vielä ole heittänyt arpaani,
anna minun arpeutua
ja olla kaikkea mitä haluan sinulle olla

Anna minun oppia ulos kyynisyydestä
ja siitä, että varauloskäynti omaan synkkyyteeni
on aina nuolen osoittamassa suunnassa

ja anteeksi.