Iltoja, jolloin lumisade
heijaa maahan
niin runollisena,
että ikävä ei ole ikävä
vaan kaipuu,
suloinen ja karhea.
Iltoja jolloin äänesi on pehmeä,
täynnä tukahdutettua,
puhumme siitä miten hyvältä toisen syli tuntuu
kun tapaamme.
Iltoja, jolloin huutoitken
kysyn muistatko sen tytön jonka tukka oli kaunis
muistatko
rakastatko
haluatko
se en ollut minä
ja tukka oli kaunis
ja.
Iltoja jolloin kaikki on liikaa,
sinä ja minä ja pyörivät silmät
ja me,
me.
Iltoja jolloin kysyn
miten haluat tavarasi postitettavan pois täältä,
aamuja jolloin pyydetään anteeksi
viideltä sinun aikaasi
koska keskellä yötä herätessä
tajuttiin jotain oleellista.
Iltoja jolloin me emme ole tarpeeksi,
iltoja jolloin minä en ole tarpeeksi,
iltoja jolloin lyön luurin korvaan,
iltoja jolloin.
Vaan kun tulet takaisin
minä tiedän kokemuksesta,
emme ehdi riidellä
moneen viikkoon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno elämänmakuinen kerronta vie miestä kuin tuuli höyhentä.. Tarjolla tänään... tunteiden koko kattaus
Lohdullinen lopetus voimakkaassa runossasi, kuin pieni kertomus on tämä rakkaudesta.
Nuoruudesta huolimatta elämänkokemusta
monenlaisin tuntein.
Sivut